Takaisin
Nugadogin Blacky Boy
tarkat tiedot (Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmä)
Sepemme on ennen kaikkea Luotettava Ystävä. Reipas lenkkikaveri, tomera
mökinvartija ja väsymätön rauhanturvaaja. Se osallistuu innolla kaikkiin
aktiviteetteihin, oli se sitten tavaroiden viemistä vintille, lumitöitä,
mäenlaskua, melomista, saunomista .... mihin tahansa, mitä voisi sen
mielestä tehdä yhdessä omien ihmisten kanssa. Mukavimpia asioita on
päästä yhdessä sieni- tai marjametsään taikka muulle metsäretkelle. Sepe
on osoittanut pärjäävänsä niin Kilpisjärven vaelluksella kuin
veneilemässä saaristossa, niin jalkakäytäväkoirana kaupungissa kuin
erämaan sankarina. Moninaisen roolinsa se hoitaa vaivatta ja muuttaa
olemustaan tilanteen mukaan. Se tietää, että kaupungissa hiihtelee
erinäisiä hiippareita, joiden pitää antaa kulkea rauhassa. Niille
muristaan vasta, jos änkevät liian lähelle mammaa ja pappaa. Mökillä
riittää auton etäinen hurina terästämään sen vartiomisvietin.
Halinallesta tulee tarvittaessa alta aikayksikön matalasti muriseva ja
kumeasti haukkuva hirmu.
Koiranhankinnan ollessa ajankohtaista kuutisen vuotta sitten rotuvalinnassamme olivat loppusuoralla hovawart ja estrelanvuoristokoira. Jossakin vaiheessa harkinnassa olivat myös berninpaimenkoira, landseer ja leonberginkoira. Perheessäni on ollut aikaisemmin kolme suomenlapinkoiraa. Kukin mainioita persoonallisuuksia. Nyt oli aika laajentaa repertuaaria ja hankkia hieman massiivisempi kaveri. Halusimme sopivan itsevarman, melko kookkaan, toimeliaan, omaakin päätään käyttävän mutta kuitenkin koulutettavuudeltaan kohtuullisen hyvän, liioittelemattoman ja myös silmää miellyttävän koiran. Hovawartin arvioimme tarkan syynin jälkeen vallitseviin oloihin meille sopivimmaksi. Katua ei ole tarvinnut sekuntiakaan.
Sepe on luonnollisesti hyvin Viisas Koira. Peitenimistä (Pentu, Hipsu, Tassueläin, Tassulainen, Koira) huolimatta se tietää kyllä, milloin siitä puhutaan. Lauseet jaksaisitsä viedä koiran iltapissille tai oota vähän niin laitetaan sut kiinni eivät tuota sille minkäänlaisia tulkintaongelmia. Ensin mainittu, flegmaattisella äänensävyllä ilmaistunakin, aiheuttaa välittömästi vauhdikasta hipsintää asunnossa (nimi Hipsu tietenkin on kehitetty tassuista kuuluvasta äänestä hips hips) sekä tarkkailua vaatenaulakon ja -kaapin suuntaan. Saman reaktion saa aikaan tiettyjen housujen kahahdus ja pienikin (tahatonkin) koskeminen valjaisiin tai taluttimeen.
Kohteliaisuus on eräs Sepelle hyvin ominainen piirre. Se ei koskaan
(huom. KOSKAAN) ryntää vieraiden koirien tai ihmisten luokse suoraan.
Tutustuttuaan Sepe usein mielellään sukeltaa etenkin naisihmisten
haaruksiin ja seisoskelee siinä rapsuteltavana, mitä jotkut saattavat
pitää hieman tunkeilevana. Useimmat vieraat koirat se haluaa ohittaa
vähäeleisesti etäisyyden päästä, mieluusti niin, että mamma jää sen ja
vieraan väliin. Räyhäävät ja tempovat lajitoverinsa se kiertää niin
kaukaa kuin pystyy. Pieniä koiraystäviään se tervehtii rauhallisesti ja
varovasti; mitä nyt haluaisi edelleen riehua mäyräkoiratoverinsa Topin
kanssa niin kuin silloin pentuna (jostakin syystä Topi ei enää ole niin
ihastunut Sepen, 39 kg, huomionosoituksista ja remuamisleikeistä).
Tyttöystäviensä suhteen Sepe ei ole turhan nuuka. Pienet käy, ja isot
myös. Mukavia ovat erityisesti muutamat mäyristytöt ja ranskanbuldoggi
Hertta, mutta toisaalta leonbergi Maisakin on kyllä aika viehko...
Neitikoirien kanssa Sepe käyttäytyy herrasmiesmäisesti, sikäli kuin koira
niin voi tehdä. Konflikteja Sepe välttää viimeiseen saakka, ja yrittää
viestittää uhoaville lajitovereilleen, ettei ole erityisen halukas
matsiin. Mikäli innokas tappelupukari kuitenkin ns. ui liiveihin ja käy
kerta kaikkiaan kiinni, asenne muuttuu ok, täältä pesee -tyyliseksi. Onneksi näitä tilanteita on ollut todella harvoja. Nuoruuden aikaisten
uroskavereidensa kanssa se mielellään leikkisi edelleen, ja on
siinä(kin) suhteessa pysynyt aika lapsekkaana.
Tuttujen koirakavereiden kanssa pelmuaminen voi olla aika rajua. Juostaan noin 100 lasissa suoraan päin, jyrätään ja härnätään. Ymmärtääkseni melkoisen tyypillinen tapa leikkiä hovaronteilla. Sepen kyseenalaiseksi ansioksi lienee luettava, että se on huomaamattaan juossut kumoon myös useita aikuisia, ei ihan kevyitä ihmisiä. Toisinaan on myös kirmattu iloisesti puuta päin. Ravistus - ja ei kun matka jatkuu. Metsässä, mökillä ja lumiseen aikaan muuallakin Sepe harrastaa toisinaan itsekseen hepulointia. Silloin on parasta pysytellä poissa juoksureitiltä.
Yksi Sepen merkittävistä tehtävistä on perheen sisäisen rauhan turvaaminen. Sikäli kuin mamman ja papan argumentaatio joskus äityy liian kireäsävyiseksi, on Sepe oitis paikalla tarkkailemassa tilannetta. Tarpeelliseksi katsoessaan se punkee itsensä eripuraisten ihmistensä väliin näiden tunteita jäähdyttelemään, olivatpa nämä sitten melkein missä hyvänsä sijoittautuneina. Ja olivatpa nämä oikeasti kinaamassa tai eivät. Välillä Sepen virkaintoisuus tällä saralla käy hieman rasittavaksi, kun se katsoo tarpeelliseksi keskeyttää myös liiallisen hauskuuttelun.
Harrastuskoirana Sepe on päässyt julkisesti näyttämään kynsiään vasta BH:n, kahden virallisen TOKOn ja muutamien leikkikisojen verran. Pienestä saakka olemme lähinnä omaksi iloksemme treenanneet viestiä, jälkeä ja tottelevaisuutta. Ensimmäisen koirani (lapinkoira MVA & TVA Noora, vm. 1983) kanssa tehdyistä virheistä viisastuneena Sepen kanssa olen pyrkinyt minimoimaan kaikenlaisen tahkoamisen. Ei liikaa hiomista ja toistoa, vaan lyhyitä, hauskoja harjoituksia, ei turhaa kokeissa ravaamista. Motivointikeinotkin ovat Sepen kanssa toiset. Kaikki kolme lappalaistamme ovat olleet käsittämättömän ahneita, ja ruoka on ollut se ykkösjuttu, minkä eteen tehdään melkein mitä tahansa, jopa tuodaan emännälle kaikenlaisia typeriä palikoita. Sepe taas intoutuu lähinnä tennispallosta, noutaminen erityisesti on aivan valtavan hauskaa. Sepen totteleminen on hiukan sellaista minä itte ja suunnilleen sinne päin hommaa, mutta minulle se on riittänyt. Pääasia, että yhdessä tekeminen on molempien mielestä mukavaa. Ja että koira on normaaleissa arkitilanteissa niin hyvin hallinnassa, että sen kanssa liikkuminen ja touhuaminen on oikeasti rentouttavaa ja sopivaa vastapainoa leipätyölle.
Sepe on osoittautunut aivan ihanteelliseksi kumppaniksi meille. Parempaa kaveria en voisi toivoa.
Terv. Sepen omistaja
Tuloksia:
TOKO
Kouvola 20.1.2002 ALO 1, kp., 175 p. (Vesa Rantaharju)
Helsinki 15.5.2002 AVO 1, kp., 165 p. (Marita Packalén)
Käyttäytymiskoe
Kerava 20.4.2002, hyväksytty BH (Jarmo Kainamo)
Luonnetesti
Helsinki 9.11.2002, hyväksytty +159 p. (Jorma Piiroinen & Bengt Söderholm)
I Toimintakyky +2 suuri
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +1 erittäin vilkas
VII Kovuus +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus + laukausvarma
yhteensä +159 p.
Nugadogin Blacky Boy
tarkat tiedot (Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmä)
Sepemme on ennen kaikkea Luotettava Ystävä. Reipas lenkkikaveri, tomera
mökinvartija ja väsymätön rauhanturvaaja. Se osallistuu innolla kaikkiin
aktiviteetteihin, oli se sitten tavaroiden viemistä vintille, lumitöitä,
mäenlaskua, melomista, saunomista .... mihin tahansa, mitä voisi sen
mielestä tehdä yhdessä omien ihmisten kanssa. Mukavimpia asioita on
päästä yhdessä sieni- tai marjametsään taikka muulle metsäretkelle. Sepe
on osoittanut pärjäävänsä niin Kilpisjärven vaelluksella kuin
veneilemässä saaristossa, niin jalkakäytäväkoirana kaupungissa kuin
erämaan sankarina. Moninaisen roolinsa se hoitaa vaivatta ja muuttaa
olemustaan tilanteen mukaan. Se tietää, että kaupungissa hiihtelee
erinäisiä hiippareita, joiden pitää antaa kulkea rauhassa. Niille
muristaan vasta, jos änkevät liian lähelle mammaa ja pappaa. Mökillä
riittää auton etäinen hurina terästämään sen vartiomisvietin.
Halinallesta tulee tarvittaessa alta aikayksikön matalasti muriseva ja
kumeasti haukkuva hirmu.
Koiranhankinnan ollessa ajankohtaista kuutisen vuotta sitten rotuvalinnassamme olivat loppusuoralla hovawart ja estrelanvuoristokoira. Jossakin vaiheessa harkinnassa olivat myös berninpaimenkoira, landseer ja leonberginkoira. Perheessäni on ollut aikaisemmin kolme suomenlapinkoiraa. Kukin mainioita persoonallisuuksia. Nyt oli aika laajentaa repertuaaria ja hankkia hieman massiivisempi kaveri. Halusimme sopivan itsevarman, melko kookkaan, toimeliaan, omaakin päätään käyttävän mutta kuitenkin koulutettavuudeltaan kohtuullisen hyvän, liioittelemattoman ja myös silmää miellyttävän koiran. Hovawartin arvioimme tarkan syynin jälkeen vallitseviin oloihin meille sopivimmaksi. Katua ei ole tarvinnut sekuntiakaan.
Sepe on luonnollisesti hyvin Viisas Koira. Peitenimistä (Pentu, Hipsu, Tassueläin, Tassulainen, Koira) huolimatta se tietää kyllä, milloin siitä puhutaan. Lauseet jaksaisitsä viedä koiran iltapissille tai oota vähän niin laitetaan sut kiinni eivät tuota sille minkäänlaisia tulkintaongelmia. Ensin mainittu, flegmaattisella äänensävyllä ilmaistunakin, aiheuttaa välittömästi vauhdikasta hipsintää asunnossa (nimi Hipsu tietenkin on kehitetty tassuista kuuluvasta äänestä hips hips) sekä tarkkailua vaatenaulakon ja -kaapin suuntaan. Saman reaktion saa aikaan tiettyjen housujen kahahdus ja pienikin (tahatonkin) koskeminen valjaisiin tai taluttimeen.
Kohteliaisuus on eräs Sepelle hyvin ominainen piirre. Se ei koskaan
(huom. KOSKAAN) ryntää vieraiden koirien tai ihmisten luokse suoraan.
Tutustuttuaan Sepe usein mielellään sukeltaa etenkin naisihmisten
haaruksiin ja seisoskelee siinä rapsuteltavana, mitä jotkut saattavat
pitää hieman tunkeilevana. Useimmat vieraat koirat se haluaa ohittaa
vähäeleisesti etäisyyden päästä, mieluusti niin, että mamma jää sen ja
vieraan väliin. Räyhäävät ja tempovat lajitoverinsa se kiertää niin
kaukaa kuin pystyy. Pieniä koiraystäviään se tervehtii rauhallisesti ja
varovasti; mitä nyt haluaisi edelleen riehua mäyräkoiratoverinsa Topin
kanssa niin kuin silloin pentuna (jostakin syystä Topi ei enää ole niin
ihastunut Sepen, 39 kg, huomionosoituksista ja remuamisleikeistä).
Tyttöystäviensä suhteen Sepe ei ole turhan nuuka. Pienet käy, ja isot
myös. Mukavia ovat erityisesti muutamat mäyristytöt ja ranskanbuldoggi
Hertta, mutta toisaalta leonbergi Maisakin on kyllä aika viehko...
Neitikoirien kanssa Sepe käyttäytyy herrasmiesmäisesti, sikäli kuin koira
niin voi tehdä. Konflikteja Sepe välttää viimeiseen saakka, ja yrittää
viestittää uhoaville lajitovereilleen, ettei ole erityisen halukas
matsiin. Mikäli innokas tappelupukari kuitenkin ns. ui liiveihin ja käy
kerta kaikkiaan kiinni, asenne muuttuu ok, täältä pesee -tyyliseksi. Onneksi näitä tilanteita on ollut todella harvoja. Nuoruuden aikaisten
uroskavereidensa kanssa se mielellään leikkisi edelleen, ja on
siinä(kin) suhteessa pysynyt aika lapsekkaana.
Tuttujen koirakavereiden kanssa pelmuaminen voi olla aika rajua. Juostaan noin 100 lasissa suoraan päin, jyrätään ja härnätään. Ymmärtääkseni melkoisen tyypillinen tapa leikkiä hovaronteilla. Sepen kyseenalaiseksi ansioksi lienee luettava, että se on huomaamattaan juossut kumoon myös useita aikuisia, ei ihan kevyitä ihmisiä. Toisinaan on myös kirmattu iloisesti puuta päin. Ravistus - ja ei kun matka jatkuu. Metsässä, mökillä ja lumiseen aikaan muuallakin Sepe harrastaa toisinaan itsekseen hepulointia. Silloin on parasta pysytellä poissa juoksureitiltä.
Yksi Sepen merkittävistä tehtävistä on perheen sisäisen rauhan turvaaminen. Sikäli kuin mamman ja papan argumentaatio joskus äityy liian kireäsävyiseksi, on Sepe oitis paikalla tarkkailemassa tilannetta. Tarpeelliseksi katsoessaan se punkee itsensä eripuraisten ihmistensä väliin näiden tunteita jäähdyttelemään, olivatpa nämä sitten melkein missä hyvänsä sijoittautuneina. Ja olivatpa nämä oikeasti kinaamassa tai eivät. Välillä Sepen virkaintoisuus tällä saralla käy hieman rasittavaksi, kun se katsoo tarpeelliseksi keskeyttää myös liiallisen hauskuuttelun.
Harrastuskoirana Sepe on päässyt julkisesti näyttämään kynsiään vasta BH:n, kahden virallisen TOKOn ja muutamien leikkikisojen verran. Pienestä saakka olemme lähinnä omaksi iloksemme treenanneet viestiä, jälkeä ja tottelevaisuutta. Ensimmäisen koirani (lapinkoira MVA & TVA Noora, vm. 1983) kanssa tehdyistä virheistä viisastuneena Sepen kanssa olen pyrkinyt minimoimaan kaikenlaisen tahkoamisen. Ei liikaa hiomista ja toistoa, vaan lyhyitä, hauskoja harjoituksia, ei turhaa kokeissa ravaamista. Motivointikeinotkin ovat Sepen kanssa toiset. Kaikki kolme lappalaistamme ovat olleet käsittämättömän ahneita, ja ruoka on ollut se ykkösjuttu, minkä eteen tehdään melkein mitä tahansa, jopa tuodaan emännälle kaikenlaisia typeriä palikoita. Sepe taas intoutuu lähinnä tennispallosta, noutaminen erityisesti on aivan valtavan hauskaa. Sepen totteleminen on hiukan sellaista minä itte ja suunnilleen sinne päin hommaa, mutta minulle se on riittänyt. Pääasia, että yhdessä tekeminen on molempien mielestä mukavaa. Ja että koira on normaaleissa arkitilanteissa niin hyvin hallinnassa, että sen kanssa liikkuminen ja touhuaminen on oikeasti rentouttavaa ja sopivaa vastapainoa leipätyölle.
Sepe on osoittautunut aivan ihanteelliseksi kumppaniksi meille. Parempaa kaveria en voisi toivoa.
Terv. Sepen omistaja
Tuloksia:
TOKO
Kouvola 20.1.2002 ALO 1, kp., 175 p. (Vesa Rantaharju)
Helsinki 15.5.2002 AVO 1, kp., 165 p. (Marita Packalén)
Käyttäytymiskoe
Kerava 20.4.2002, hyväksytty BH (Jarmo Kainamo)
Luonnetesti
Helsinki 9.11.2002, hyväksytty +159 p. (Jorma Piiroinen & Bengt Söderholm)
I Toimintakyky +2 suuri
II Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +1 erittäin vilkas
VII Kovuus +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus + laukausvarma
yhteensä +159 p.